Tänään kävin syntymäpäivillä. Tätini täytti 92-vuotta.
Hän on demetiakodissa, muisti meni niin huonoksi,hänet jouduttiin palveluasunnosta keväällä siirtämään pois, koska hän ei pystynyt enää ilman valvontaa olemaan. Hän jäi leskeksi ja omia lapsia hänellä ei ole, olen ainut sukulainen täällä hänelle, muu suku asuu kaukana ja osa on jo niin ikäihmisiä, ettei pysty pitkän matkan vuoksi täällä käymään, häen elossa olevat sisaret.
Kyllä pistää ajattelemaan, kuinka älykäs mukava ihminen menee asteelle, jossa elää koko ajan omassa lapsuudessaan, tätä päivää ei edes muista. Kyllä tuntuu pahalle.
Tänään oli vielä hellepäivä +25 astetta lämmintä.
3 kommenttia:
Dementoitumista on raskasta seurata sivusta. Voimia sinulle. Täytyy vaan toivoa, että dementikot eivät itse kärsi olotilastaan.
Ihana kun sinä kuitenkin käyt! Luulen, että itse dementoitunut on useimmiten ihan tyytyväinen omassa maailmassaan?
Iloa keskiviikolla kuitenkin!
Teija: Mukavaa että käyt blogissani, suuren suuri kiitos sinulle.
Kirjailijatar: Mukavaa kun vierailet, suuren suuri kiitos sinulle.
Lähetä kommentti