Elokuuta mennään jo toista päivää, Ilma on harmaan tuntuinen, sade varmaan tulossa.
Muistilökeroissani pyörii mielikuva 32-vuoden takaa. Isäni sairasti syöpää ja oli erittäin huonossa kunnossa ja nukkuikin sitten tulevana yönä ikiuneen. Minä itse olin varannut Pariisin matkan ja olin silloin siellä. En halunnut peruakkaan matkaa, koska tiesin että suru tulee, koska kukaan ei voinut tlanteelle tehdä enää mitään. Huomenna vien muistelupaikalle kukkia ja kynttilän ja muistelen rakasta isääni ja myös samalla muita rakkaita poismenneitä lähimmäisiäni,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti